Olen taas yksin kotona. Oi tätä autuutta :) Koko muu perhe on jonkun valokuvaajan näyttelyn avajaisisssa mutta mä jäin kotiin koska piti siivoilla. Nyt kun se on tehty voin vain rentoutua.

 Tosin eräs hyvin tärkeä henkilö on tulossa tänne. Juuri niin, poikaystäväni. Voimme kutsua häntä Cokeboyksi. Eräs kaverini antoi hänelle sen nimen ja sille on kyllä syynsä mutten ala kertomaan sitä.
Pian me voimme vain olla täällä rauhassa ilman vanhempien tai veljien häiriötä. Ulkona kyllä sataa mutta ei se mitään.
 En voi uskoa, että ensi viikolla peruskoulu loppuu.Yhdeksän vuotta koulua, aina vain haastavampia asioita jotka ovat valmistaneet meitä elämään. JA nyt jatkamme kukin omille teillemme, kaikki oppimamme tieto enemmän tai vähemmän tallessa päässämme. Ja kaikki ystävät... olen ollut melkein kaikkien luokallani olevien oppilaiden kanssa koko peruskoulun. Joitakin on lähtenyt, joitakin tullut aina välillä lisää mutta suurimman osan olen tuntenut yhdeksän vuotta, osan kauemmin. Ja pian se loppuu. Emme tulisi enää ikinä olemaan yksi luokka. Tavallaan se surettaa minua, tavallaan se on suuri helpotus. Meillä on ollut ongelmamma mutta hauskaakin on ollut. Ja sitä en koskaan unohda.

Näitä tulee syötyä. :) Nami<3

 No niin, tulipas tuosta tunteellista. Mutta tosiaan, koulu loppuu pian ja minulla on aivan ihana mekko sekä kevätjuhlaan että ysien tansseihin joka on päivää enne kevätjuhlaa. Itse en tanssi vaan laulan. Molemmat mekot ovat aivan ihania, laitan kuvia joskus. :) Heippa nyt, joskus taas lisää tekstiä :P