Heipähei!
 Jos olette lukenut aiempia blogejani, varsinkin tätä edeltävän, tiedätte, että olen ollut vähän allapäin. Olen edelleenkin. Olen kokenut saman tunteen aiemminkin. Mitään ei ole tapahtunut ainakaan tällä viikolla mutta silti olen surun verhoama. En ole edes neutraali. Näytän siltä, nauran ja nautin elämästäni mutta en ole. Minä kärsin. Ihmiset sanovat, että älä sure heidän takiaan, he eivät ansaitse sitä. Mutta en voi sille mitään. Olen surullinen eikä sille voi tehdä mitään. Tämä jää nyt lyhyeksi, minulla on kiire. Heihei.